PUUTARHAN lumoissa

Siellä on ruusut kuin yö, siellä nuori prinsessa uinuu.
hän on loihdittu näin iki yön nukkumaan.
Sinne ei tuulikaan käy, lintuin laulut ei kaiju koskaan,
sinne askel ei lyödä koskaan, yöt varjot vain yllä käy.
ei löydä kulkijain, yön yllä varjot vain käy.
Milloin prinsessan luo nuori paimen metsästä joutuis.
Kerran suudella vain sais,
hänet taas valvomaan.
Silloin riemuiten sois lintujen laulu. Ja ruusut aukeis.

Silloin nousis ruusuista linna kultainen ja varjot väistyisi pois.

RUUSUJEN LINNASSA

Ruususen linnan todellakin saimme vaikkemme sellaista etsittykään. Linnamme tai villamme pihassa oli paljon ruusupensaita. Talon edellinen emäntä kertoi, että hänen makuuhuoneessa ikkunan alle hän oli miehensä kanssa istuttanut ruusupensaat. Siinä on isot vaaleat kerratut kukat. Shampanjan väriset.
Kaksi eri lajiketta kasvaa rinnakkain.

Etupihalla on iso juhannusruusu valkoisin kukin. Valtavan iso vanha juhannusruusu kerää juhannus aikaan ympärille surraavia mehiläisiä. Tätä pensasta jaoin naapurin rouvallekin. Iso ja komea juhannusruusu on kaunis näky keskellä kesää.

K esän alussa laitan hankimiani orvokkeja, ne on upeita. Orvokit olivat mieheni isoisän lempikukkia.
Isoäidillä ja isoisällä oli kolme tytärtä, joiden kaikkien nimet ovat kukkia, joka etu tai toinen nimi.
Isoäidillä ja isällä oli oli suuri puutarhan, jota he hoitivat. Siellä on tänäkin päivänä hohdokasta käydä katsomassa vanhoja perannoja. Isoäiti olisi halunnut tulla biologiksi, muttei pystynyt toteuttamaan toivettaan, hän oli töissä Töölössä koko työuransa, senpä vuoksi kaikki hänen lapsensa ovat saaneet kukkien nimet. Oman puutarhansa he aloittivat ihan tyhjänsä, paikalla ei ollut yhtään multaan vaan mullan he tekivät vuosien myötä kompostimullasta. Puutarha on todellinen keida. Isoisä kaivoi sinne omia vesiromppuja, joihin vesikertyi ja vedellä hän kasteli omenapuitaan. Pihassa on oma kaivo, jossa vesi säilyy koko kesän. Hän kiertli maalipurkin kanssa pitkin metsiä ja maalasi puihin maalimerkkejä, jotta tietää pysyä metsäpolulla. Niitä menee pitkin metsiä pitkät matkat.

Orvokki, Vuokko, Lilja, nämä ovat heidän lastensa nimet.

Kevät herättää puutarhamme kukoistukseen ja puutarhan heräämistä on aivan mahtava seurata vierestä pitkän talven jälkeen.

Kun kasvit ovat lepotilassa eli silmut eivät ole vielä pullistuneet, on hyvä aika puiden ja pensaiden hoitoleikkauksille. Leikkauksilla pyritään ohjaamaan kasvua ja pitämään kasvit terveinä, kauniina ja elinvoimaisina. Turhia leikkauksia pitää kuitenkin välttää.
Omenapuista leikataan vioittuneet, toisiaan hankaavat, sisäänpäin kääntyneet ja jyrkässä oksakulmassa kasvavat oksat. Lumen sulamisen jälkeen päästään leikkaamaan myös pensaita. Karviaisista ja herukoista leikataan vuosittain 3–5 vanhinta oksaa maata myöten poikki, jolloin pensaassa on aina vahvoja, satoa tuottavia oksia. Myös ryhmäruusut ja useimmat köynnösruusut leikataan joka kevät ennen silmujen avautumista. Ryhmäruusujen terveisiin versoihin jätetään muutama silmu ja ylimääräinen kasvu leikataan pois. Kuolleet versot poistetaan kokonaan. Näin varmistetaan vahva kasvu ja runsas kukinta.


Iso haapa kukkii tänä keväänä.


Vuohenkääpiä toin isoäidin veljen tontilta Tuomarilasta.

Omenatarhassa

Onnellinen pieni prinsessamme omenatarhassaan.

Omenapuiden hoitamista harrastan näin keväisin mieheni kanssa. Hän leikkaa puiden oksia isoilla pitkävartisilla saksilla, minä keräilen ne oksat silppuriin.
Omenapuu, jota ei leikata, tulee pian liian tiheäksi ja tuottaa huonompaa satoa. Tiiviissä kasvustossa taudit alkavat vaivaamaan eikä valoakaan pääse riittävästi latvuksen sisälle. Omenapuu kasvaa nopeasti myös liian korkeaksi, jolloin sadonkorjuu hankaloituu.

Tärkeintä leikkaamisessa on muistaa, että väärän oksan leikkaaminen on pienempi paha kuin huono leikkausjälki. Hyvään tulokseen vaaditaan oikeat työkalut ja periaate, että oksakaulus ei saa vahingoittua. Vältä oksien repeämistä ja tasoita tuoreet sahauspinnat veitsellä. Leikkaus tehdään ennen silmujen avautumista keväällä.

Leikkaaminen on ainakin meillä sujunut hyvin, kun me hankittiin fiskarsin oksasakset oikeilla välineillä onnistuu. Terävät sekatöörit eli oksasakset pienempien oksien leikkaamiseen hankin Plantagenista, voimasakset isompiin oksiin ja sahaankin on tarvittu kookkaampiin oksiin. Siellä isovanhempien tontilla on paljon omenapuita, joita pääasiassa hoidan minä mieheni kanssa, muut sukulaiset eivät asu Suomessa, vaan käyvät kesäisin meidän vieraana siellä isovanhempien paikassa. Isojen puiden hoitoleikkaamisessa tarvitaan joko tikkaita tai pitempivartisia työkaluja, niitä meillä on sielllä kellarissa . Ketterämpi kotipuutarhuri voi myös kiivetä vahvarunkoisempaan puuhun, meillä ei ole tarvinnut kiivetä!

Sykyllä viemme omanasadon mehustamaan ja olemme teettäneet omenoistamme mehua. Monta litraa hyvää omanamehua on olemme saaneet. Aiemmin yritin kääriä omenoita talven yli. Ei ne säilyneet. Monena vuonna olemme tehneet omanahilloa, joita voi sitten käyttää eri tarkoituksiin.


Kuvassa isoisän rakentama talo hänen tekemäänsä puutarhaan.

Mustikka ohjeita

Mustikkainen juustokakku

Tämä ihana juustokakku saa makua mustikoista ja kardemummasta! Kakusta riittää myös useammalle herkkusuulle.

Reseptistä valmistuu 24 palaa

Ainekset

Pohja

600 g Digestive-keksejä
1 ¹⁄₂ rkl kokonaisia kardemummansiemeniä
300 g Arla Ingman Meijerivoita

Täyte

6 liivatelehteä
250 g sulatettuja pakastemustikoita
6 dl Arla Apetina maustamatonta tuorejuustoa
500 g Arla Ingman Luonto+ Vaniljavälipalarahkaa
3 dl sokeria
¹⁄₂ tl suolaa

Koristeluun

tuoreita mustikoita

Ohjeet

Murenna keksit pieniksi murusiksi ja sekoita kardemummansiemenet sekaan. Sulata voi ja sekoita murusten kanssa. Painele seos vuokaan, noin 30x40 cm.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Vatkaa yhteen tuorejuusto, rahka, sokeri ja suola kulhossa. Kuumenna marjat kattilassa, sekoita tasaiseksi soseeksi. Anna kiehahtaa. Poista kattila liedeltä ja sekoita joukkoon liivatelehdet. Sekoita mustikkasose rahkaseokseen. Kaada taikina vuokaan ja levitä se tasaisesti joka puolelle. Laita kylmään jähmettymään vähintään 5 tunniksi. Leikkaa mustikkajuustokakku neliöiksi ja koristele tuoreilla mustikoilla.

Tulppaaneja

Toltilla on valmiita tulpaanipenkkejä. Olen lisännyt omia tulpaanipenkkejä moniin paikkoihin pihassamme. Rakensin jopa sellaisen pitkän puulaatikon tätä tarkoitusta varten. Mieheni ei kyllä erikoisemmin tästä pitänyt, sillä hänen mielestään en osaa tehdä siitä tarpeeksi hyvää, mutta siitä huolimatta tämä kukkapenkki on edelleen tonttimme laidassa. Siihen olen laittanut narsikkeja ja tulpaaneja ja kesämansikoita.

Punaiset tulpaanit ovat näkyvä väri keittiön ikkunani alla.

OMASSA PIHASSA

Oman pihan omistaminen on saattaa joillekin olla suuri juttu, ja joillekin se on vain välttämötön paha, josta pitää aina välillä pakolla ajaa nurmikko sileeksi, näin ainakin mieheni serkku tekee omalla tontillaan. Heidän talossa toisesta kerroksen isolta parvekkeelta he katselevat alas pihaansa, jossa ei ole muuta kuin nurmikko. Oman pihan saaminen muutama vuoden parveke omistajana oli anakin minulle suuri juttu. Edellisen asunnon säästämiseen ASP säästäjänä meni monet vuodet, ennen kuin ne ensimmäiset parvekelaatikot sai ostetuksi ja niihin laitettua jotain nättiä. Parvekekalusteet ja taimiruukkuja ostelin sitten aina vain lisää joka kevät puutarhaliikkeistä.


Omenakukat on ihastuttavia.

Marketat kukkii juhannuksen aikaan

Oma piha on sitten todella suuri juttu. Sitä omistaa ihan maata jalkosensa alta. Ala ei tietänkään kovin suuren suuri, muttei kovin pienin pienikään, sellanen kohtalaisen kokoinen maaplantti. Pihassa on puita ja vielä hedelmäpuita. Pitää oikein luetella ne kaikki lajikkeet, mitä tässä maaplantissa kasvaa.

Alussa oli tietenkin koivu ja tähti idylli. Nytten ei ole enää kuin tähti, sillä koivut tuli niin vanhoiksi, että ne piti n. 13 vuoden yhteiselon jälkeen kaataa pois. Eipä tietänkään omin avuin vaan ihan puunkaatofirma kävi ne kaatamassa. Siistiä työtä tekivät. Koivut on todella kauniita ja kyllä tonttini reunalla kasvaa vieläkin pari isoa koivua, mutta minun vain ei enää tarvitse haravoida niiden lehtiä, vaan naapurini hoitaa sen omalla tontillaan. Valtavat lehtikasat ovat nyt muisto vain minulle. Aiemmin sain haravoida näitä lehtiä monta päivää.

Piha on sen verran vanha piha useimmat puut on jo täyskasvuisia. Saarni on, tuijia muutama, kataja sopivasti suoraan porraspäässä, johon on mukava laittaa jouluvalot. Omia kuusia on, osa on niin pieniä ja yksi niin valtava.

Hedelmäpuita: antofkaomenapuu, kuulasomenapuu, joka on niin valtava, että ensi kesä hankin sen alle oman puutarharyhmän. Keväsin kukkivat syreenit. Orapihlaja-aita kiertää tontin reunaa, siitä onkin valtavan paljon työtä, sillä sitä pitää leikata useasti kesällä. Tässä muutama vuos sitten mieheni kanssa leikattiin se ihan matalaksi. Orapihlaja-aita oli kasvanut niin valtavan korkeaksi ja alhaalta se oli jäänyt harvaksi. Hommassa meni useampi päivä, ja oksasilppuri soi pitkään. Täytyy kyllä myöntää, että siinä hommassa saatiin ährätä hikisinä kauan aikaa ennenkuin n. 50 m pitkä orapihlaja-aidan piikkiset oksat oli silppurissa ja saimme kuljetettua ne kierrätyskeskuksen sorttiasemalle, piti siitäkin maksaa. Syksyisin iso vaahtera on komea näky. Pihassa on jasminpensas, joka keski kesällä on täynnä kukkia ja pihassa on jasminin tuoksua. Luumupuita on useita, niitä sitten keräilen kilvan piha oravien kanssa. Oravat on pihassa kesyjä, ne pesivät suuressa tuijassa ja talon räytään sisässä, sillä olen nähnyt niiden pyjahtavat pienestä raosta sisään. Keväisin ne esittelevät poikasiaan. Viime kesänä tehtiin siihen räytääseen remontti, joten ei siinä enää ole sitä oranvanpesää.

Edellisillä omistajajilla oli pihassa oma kasvimaa, n. 10x10 m kokoinen ala. Me laitettiin siihen kivipatio ja pyötäryhmä, missä grillailemme kesäisin grilliruokia.


Puutarhakukka asetelmani.

Olen lisännyt pihaan kukkaistutuksia. Yritin jopa istuttaa pihakoivun viereen tulpaaneja, mutta ei tietenkään se onnistunut, pihakoivun juuret imi kaiken veden kukkapenkistä. Pihassa on iso juhannusruusu, joka kukkii valkoisin kukin. Romanttista. Pihassa oli useita ruusupensaita, jotka jostain syystä kaivoin pois, johtuen siitä, että naapurini kertoivat minulle, etteivät tykkää ruusupensaista, niin mutta pitikö minun sitten heidän neuvojaan kuunnella ja repiä ne ruusupensaat etupihalta pois. Taidan hankkia ne takaisin. Vielä on iso ruusupensas taka pihalla.

Nurmikon uusiminen on vaiheessa. Naapurimme tosin on laittanut oman nurmikkonsa on moneen kertaan uusiksi. Isot multakasat on tilattu useasti ja siitä sitä multaa on levitelty pihanurmikolle.

Kukkaistutuksia laitan pihassa oleviin puulaatikoihin, esim petunioita. Keväisin narsissit kukkii. Tulppaanipenkki on aivan keittiön ikkunan ikkunan alla. Lumikellot kukkii aikaisin keväällä. Helmililjoja on todella paljon sinisenä vaippana takapihalla.

Kaikenlaisia perannoita olen lisännyt pihaan ja työ jatkuu edelleen.


Orvikit oli miehen isoisän suosikkikukat.


Kissapatsas.

PIHAJUHLIA

Lasten juhlia, syntymäpäiviä, koulunpäättäjäisjuhlia on tavattoman helppo järjestää juuri pihalla.
Sisätilat alkaa jossain vaiheessa lastenjuhlia vaatia suurempaa tilaa ja pitää päästä kirmaamaan pihalle. Helppoahan se on, kun vain aukaisee oven, kun lahjat on avattu ja katsottu ja juhlaherkut syöty.