Ihana elämä ihan pihalla

Ihana elämä ihan pihalla


Olemme meidän perhe asuneet omaa taloa ja puutarhaa nyt yli 20 vuotta. Minun pohjanmaalla sijaitseva mummolani oli isompi talo kuin meidän, isoisä sai talonsa mallin tehtyä itselleen ja isolle perhelleen palveltuaan talvisodassa ja jatkosodassa. Minä olen itse myös syntynyt tähän taloon kätilön avustamana äitini halusi synnyttää minut kotonaan, joten ympäri pääkaupunkiseutua kiertäessä erilaisia talotyyppejä, kun tämä meidän rintamamiestalo löytyi, tuntui, että valinta on oikea. Edellisen talon rouvalla oli jääkaappissaan mangeetti, jossa luki : A House without a cat is not a Home. Tämä pieni lause ratkaisi osaltaan valinnan. Talosta tuli kotimme ihan pienen harkinnan jälkeen. Talon kissa oli valkoinen angora kissa.

Meidän omat kaksi veljes kissaa muuttivat taloon yhdessä yksi vuotiaan tyttömme kanssa. Kissojen kanssa oli paljon helpompi nyt asua kuin Kallion kaksiossa, jossa pieni parveke oli ollut niiden reviiriä, tosin pieninä kissoina ne löysivät nopeasti tien naapurin parvekkeelle myös ja eikö mitä myös toinen niistä hupsista vaan tippui asfaltti pihalle 10 metristä. Kissoilla on tosiaan notkea vartalo ja niin tämäkin kissa jäi henkiin ilman vaurioita, tosin kitalakihalkio sille tuli, eläinlääkäri tämän totesi.

Kauppakirjat tehtiin vanhan rouvan kanssa, hän halusi muuttaa samalle paikkakunnalle, kuin jo opiskelupaikan saanut hänen poikansa tahtoi muuttaa Joensuuhun. Poika oli saanut opiskelupaikan ammattikorkeakorkeasta rakennuspuolelta Lappeenrantaan, päämääränä valmistua rakennusalan diplomi-insinööriksi, sieltä rouva oli alunperin muuttanut tänne pääkaupunkiseudulle.

Mieheni on rakennusalan ammattilainen, muuten mekään emme olisi valinneet tätä taloa ilman hänen pohjatonta tarmoaan remontoida kotimme tähän muotoon kuin se nyt on. Hänen kädentaitojaan voi ihalla vielä 20 vuoden jälkeenkin. Puolessa vuodessa hänen ollessaan työvapaalla, laittoi hän talomme valmiiksi, ja no oli meillä tietysti useita remonttifirmojakin auttamassa: malaari-, tapetointi-, ikkuna-, ovi-, keittiö-, laatoitus-, sähkö-, putki- ja aspestifirman miehet, mutta talonisäntänä hän osasi hoitaa talon valmiiksi. Yksi remonttimies sanoi minulle kun hän pyöri talossa, että hänestä talo on niin iso, että sinne eksyy kun etsi ulko-ovea. Ei talomme ihan pieni ole, mutta meille sopiva 3 krs. talo. Unohtui yksi tärkeä firma nimittäin porrasfirma,koska tottakai meidän rintamiestalossa portaat menee ylös ja toiset alas, eikä uloskaan ei pääse ilman portaita, joten sujuvasti ollaan rampattu niitä tässä talossa.

Minä sain hoitaa tyttöämme Kallion leikkipuistossa 2 linjalla viettäen ihan pihalla ihanaa mammalomaa, lapsemme nautti ensimmäisestä kesästä, jona hän oppi kävelemään tasan 1 vuotispäivänä kesäkuun puolessa välissä, päivisin hän pulikoi uima-altaalla ja askarteli sisätiloissa muiden pienten lasten kanssa sadepäivinä ja kävi muskaria MLL:n järjestämässä tilassa, ystäväni oli muskariope ja hänen oma pieni tyttönsä oli myös muskarissa mukana. Kalliossa oli paljon lapsiperheitä, jotka remontoivat kuka minnekin omaa tulevaa kotiaan: Viikkiin, Munkkivuoreen ja lähialueille, meillä äideillä oli remonttijuttuja ja pienellä tytöllä oli seuraa muista pienistä tytöistä, no oli siellä pikku poikiakin.

Meidän huvilassa rakas mieheni urakoi talossa yhdessä diplomi-insinööri ystävänsä kanssa. Hän oli rakentanut oman talonsa joitakin vuosia aiemmin omalle perheelleen ja oli oma rakkaani jo ollut useita vuosia rakennusfirmoissa töissä rakentajana ja oli meillä oikein arkkitehtitoimiston piirrustukset talon remointia varten. Minä autoin remonttisiivoojana ja kahvittaja ja pullakuskina. Niinpä meillä oli mahtavasti puolen vuoden uurastuksen jälkeen talon valmistumisjuhlat juhannuksena,ja 1 vuotias tyttömme pääsi uuteen kotiin ja oma huone aloitti hänen elämässään uuden kehityksen.  Kiitos siitä aviomiehelleni, joka ammattitaidolleen mahdollisti tämän ihanuuden omasta talosta, vaikka kiinteistövälittäjä täti vähän epäili osaamistamme, sanoi että se vanha lautalattia, joka paljastui muovipinnoitteen alta hänen kävelleessään siinä korkokengillään oli hänen mielestään ihan hyvä, hänen käydessään meitä onnittelemassa uuden talon omistajina. Hän oli yrittänyt myydä tätä taloa kokonaisen vuoden ajan onnistumatta siinä. Sitten tulimme me ja ostimme sen yhdellä katsomalla, vaikka talo oli erittäin huonokuntoinnen ja vielä sijainti oli täällä syvällä idässä. Vanha lautalattia ei tietenkään jäänyt vaan  mieheni tilasi sementtiauton ja sementtimiehet laittoi isosta letkusta sementtipinnoitteen, se tasoitettiin siis mieheni tasoitti minä olen ihan pihalla näistä hommista, sain vähän katsoa tätä ja sen päälle tuli parketti, no sen mieheni asensi omin käsin yhdessä sen meidän oman diplomi-inssi ystävän kanssa. Kiinteistöfirman täti voisi varmasti ihmetellä, miten siitä vanhasta talosta on tullut näin upea ja moderni talo meille kodiksi. Voi hän ihmetellä oikeesti, sillä taloa ei tunne enää mistään kohtaa samaksi, kaikki 3 kypyhuonetta on niin upeita, niin ei meidän talossa ollut niin kuin yksi pieni wc, ja siitä 9 lapsinen perheen vesa oli potkinut oven sisään. Selitys oli se, että joku perheen tyttäristä oli jumittanut liian kauaksi aikaa sinne nuorten miehen pyrkiessä samaan helpotukseen. Oli se elämätä silloin 80-luvulla 9 lapsen kanssa sanoi vanha rouva, he olivat muuttaneet taloon 1979, ennen heitä talon valmistuttua vuonna 1959 ja vuoden 1979 välillä oli asunut 3 perhettä eli 20 vuotta yhteensä. Lähtiessä hän sanoi, että :katto ettei lapsesi putoa tuonne kuoppaan, tarkoitti kellarin portaita. Kellariportaiden päässä ei heidän talossa asuessaan ollut ovea sinne ja tilaa peitti avoin säleikkö. Eteinen oli siis erittäin viluinen paikka. Paljon voisin kertoa mitä kaikkea löytyi pihakaivauksia tehdessämme omasta pihamaasta, puuhelloista lähtien, aktiikki lasipulloihin. Talossa ennen meitä oli asunut 4 perhettä ja vuokralaiset päälle, joten paljon tarinaa saisi kerrottua tästäkin talosta. Talomme nimi on muuten: tila 7. Onnellisia päiviä onnellisessa talossamme olemme saaneet viettää.

Talon 50-luvulta säilynyt puutarha oli täynnä isoja hedelmäpuita:  valkeakuulas, punakaneli, antonofka ja monta luumupuita ja koivuja, pihlajoita, hevoskastanja ja useita katajoita. Ostettiin puusaksat ja vähä fiksattiin hedelmäpuita ja niinpä vaan vanhat puut antavat maukasta satoa vieläkin.
Pihassa oli ruusupensaita, naapurimme kaksi tätiä sanoi minulle, että ota pois ne ruusupensaat ja laita perannoita tilalle.
Talon entinen omistajarouva taas ihasteli tuota shampanjaruusupuskaa hänen makuuhuoneen ikkunan alla, sama ruusupusku siinä vieläkin. Me teimme heidän makuuhuoneestaan ruokailuhuoneen ja isonnettiin ovea oikein kunnolla. Heillä on tilassa 160 cm leveä sängy, jossa hän oli aviomiehensä kanssa saanut maailmaan 9 lastaan. No jokaisella on omat sanonsa mitä pihassa pitäis tehdä. Hevoskastanjamme kukoisti ja orapihlaja-aitaa on monta metriä, hankittiin sähkökäytttöinen saha ja laitettiin koko aita mataksi, se oli aika ankean näköinen alaosasta, kun sitä ei oltu leikattu kunnolla, oksasilppuri piti ostaa ihan tätä työtä varten, valtava homma tämäkin.
Tuoksuva syreenipensas ihastuttaa meitä joka kesä upeilla violettikukkillaan :Ihana piha oli nyt meidän.

Pihan hedelmäpuiden satoa saimme maistella ensimmäisenä kesänä tekemättä mitään, ja kutsua sukua ensimmäisille pihakutsuille. Mieheni serkku on hanuristivirtuoosi, metsäkukkia soi pihamaan pirskeissämme ja mieheni jo silloin 90-vuoden ikään ehtinyt isoäiti Aino soitti koko poppoolle huuliharpustaan: Matalan torpan tyttö-ballaadia. Hänen pari tytärtään ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa saivat maistella minun tekemään omenapiirakkaa kahvin tai mehulasin kera. Pöytänä meillä oli jo Kallion parveelle tehty omatekoinen puinen pieni pöytä.  Minä maalasin sen valkoiseksi ja piha tuoleja ei ollut kuin se kaksi sittemmin on hankittu useampi puutarha kalusto, siitä se  pihaelämä alkoi. Vanhan rouvan kasvimaan tilalle ollaan tehty kivipatio.

Luumupuut meidän pihassa oli ehtinyt  12 metriä korkeaksi. Valkoiset kukat kukkivat ihanasti toukokuussa. Tummia hedelmiä näitä väskynöitä ollaan syöty koka kesä. Ne on makeita ja maistuvat hyvältä. Tämä tumma luumulajike meidän pihassa antaa luumuja ja siitä on tehnyt monenlaista herkkua tai syöty ihan luumuna vaan. Tosin monena kesänä pihaoravat vikkelinä tyhjentää puut ennen meitä. Niinpä ne oravaemo näyttää minulle poikasiaan, ne tulevat vuos vuodelta kesymmiksi.

Paljon on ehtinyt meidän omakotialueella tapahtua näinä kahtena kymmenene vuotena mitä ollaan asuttu tässä omassa rintamamies talossa. Aluetta ei tunne enää samaksi mitä se oli 1950-luvulla joilloin siellä oli vain näitä rintamamiestaloja. Nyt meillä on naapureina isoja kivitaloja, joissa on tilaa monta sataa neliötä. Viidentoista vuoden jälkeen koivunlehtien haravointi urakoinin jälkeen päätettiin, että meillä ei enää olisi koivu ja tähti tunnelmaa etupihalla, puunkaatajat tuli ja kaatoi ne. Takapihalla on edelleen iso koivu, joten ihan kaikki koivut ei mennyt. Minulle on nyt ison vaahteran ja haavan lehtien ja hevoskastanjalehtien haravointi urakka ja kuulkaa siinäkin on aivan valtavasti työtä, ei tahto kolmekkaan kompostia riittää.

Koivuen ollessa etupihalla laitoin siihen viereen tulppaanipenkin. Arvaahan siinä miten siinä kävi. Kukkapenkki kukkineen ei todellakaan menestynyt, niin tehokkaita koivun juuret. Naapurien vanhat rouvat kävi minua opastamassa, että laita vaan uudestaan kukkia pihaasi, kyllä sinikkyys palkitaan.
Mieheni vanha setä kuoli Tuomarinkylässä. Hänen pihastaan me saimme perinnöksi pionin taimia, jotka kukkivat purppurakukin nyt meidän pihassa.

Jos ajattelit, että olipa helppo projekti, niin olet ihan pihalla rakentamisesta. Jokainen remontoi oman rintamiestalonsa sellaiseksi kuin haluaa ja netistä löytyy valtavasti tietoja eri rakentajien omista projekteista.  Talotyypistä on moneksi ja se elää jokaisen remontoijan omissa käsissä sellaisena kuin hänellä on mahdollisuus siitä tehdä. Jos kuvittelit, että meidän omassa projektissa oli helppo toteutus.

Olet ihan pihalla. 

On parempi, että jatkat omaa elämääsi siellä sinun omassa kodissa missä se on nyt sattuukin olemaan, siellä kerrostalossa ja parveella tai ilman. Minä olen viettänyt lapsuuteni rintamiestalossa ja isossa pihassa ja puhdas luonto ympärillä.  Olen viettänyt lähes pääosin oman elämäni omistusasunnossa, yhden kesän asuin puutalossa vuokralla ja senkin nimi oli : Vihreä talo, oli tunnettu paikallinen taiteilijoiden talo. Olen aloittanut työnteon 13-vuotiaana virallisesti verokortilla sitä ennen olin 9 vuotiaasta hoitamassa 5 perheen lapsia naapureissani ja edelleen olen työkuntoinen ja aktiivinen monissa asioissa.